Strippareita ja Superautoja

Julkaistu  30.8.2014 14:29

KUULOSTAA UUSIMMALTA BOND-LEFFALTA,

mutta kyse on siis reissumme Hampurin osuudesta.  Hampurissa tuli vietettyä kaikkein lyhin aika, joten kerrottavaa  ei ole paljoa. Emme myöskään jaksaneet lähteä pyörimään keskustassa tai ylipäätänsä kaukana hostellistamme, joten saamamme kuva on varsin yksipuolisesti tietyltä alueelta kaupunkia. Tämä selittänee pitkälti kaupungista saamani negatiivisehkon kuvan.

Hostellimme

Lähdimme siis Kööpenhaminasta taas ennen kahdeksaa lähtevällä junalla. Nappasin mäkistä vähän aamukahvia ja naposteltavaa, että heräilisin edes vähän. Täytyy sanoa, että tämä junamatka oli ehdottomasti tähän mennessä matkan jännittävin! Alku sujui normaalisti, kunnes lähellä Saksan rajaa konduktööri kuulutti, että matkustajien tulee poistua junasta rajanylityksen ajaksi. Tässä vaiheessa olin aika äimänä. Puhuiko konduktööri juuri ferrystä (=lautasta)?! Kyllähän se puhui; juna (tai ne vaunut siitä, jotka olivat matkalla Hampuriin) ajoi siis suoraan autolautan sisään, rekkojen viereen. Matkustajat poistuivat junasta lauttamatkan ajaksi, ja vietimmekin vajaan tunnin mittaisen lauttamatkan pyörien tax-freessä ja katsellen kannella maisemia.

Hampuriin saapuessamme lämpötila oli selvästi yli kahdenkymmenen, ja rinkat painoivat ikävästi olkapäitä. Päätimme silti lähteä kävelemään kohti neljän kilometrin päässä olevaa hostelliamme, sillä emme olleet katselleet valmiiksi tietoa julkisesta liikenteestä. Päästyämme lopulta St. Paulin kaupunginosaan ja Reeperbahnin kadulle olimmekin aika uupuneita. Katu jaksoi silti ihmetyttää; Reeperbahn on Hampurin punaisten lyhtyjen aluetta, ja katu olikin täynnä strippiklubeja, seksikauppoja, kasinoita ja yökerhoja. Lisäksi kadulla makoili järkyttävä määrä jurrissa olevia tai sammuneita kodittomia koirineen ja pupuineen (yhdessä tapauksessa).

Hostellimme oli todella siisti ja viihtyisä, mutta ikkunoista kuului alhaalla olevan kadun jatkuva liikenne ja huudot. Kävelimme hieman ympäristössä etsien epätoivoisesti jotain ruokapaikkaa. Matkalla näimme muun muassa kaksi Hesburgeria (en tiennytkään, että se on laajentanut ulkomaille!) ja kivan puiston. Kävimme myös läheisessä Lidlissä ihmettelemässä alkoholijuomien hintoja: 7 desiä viinaa sai vitosella ja six-packin olutta parilla eurolla.

Illan vietimme kiltisti hostellihuoneessamme. Tässä vaiheessa matka alkoi jo hieman väsyttää, joten emme jaksaneet lähteä seikkailemaan kadun humuun.

Ja seuraavana aamuna odotti taas aikainen herätys.

KOMMENTIT

Vanessa_ (Ei varmistettu) http://myretrospectacles.wordpress.com 10.9.2014 18:05

•  
•  
• Poista

Mitä ihmettä? Siis juna oli laivas? O: En ois uskonu.

Toi kuva tos vikan valokuvan ikkunas näyttäis olevan Tom of Finland piirrustus.

• VASTAA KOMMENTTIIN

Lotta-Maria Are We There Yet? 12.9.2014 00:14

•  
•  
• Poista

Niinpä muuten näyttääkin, en ollut kiinnittänyt huomiota! :o

• VASTAA KOMMENTTIIN

To Roam the Roads of Lands Remote

Julkaistu 28.8.2014 20:52

Haukotus.

Lähdimme siis Tukholmasta Kööpenhaminaa kohti aamujunalla, ja teimmekin varmasti huoneessamme nukkuneet miehet todella iloisiksi kun aloimme koluilla tavaroitamme kasaan ennen seitsemää. Junamatka kesti viitisen tuntia ja oli omalta osaltani aika jäätävä: juna kallisteli hieman jyrkissä kaarteissa ja jouduimme matkustamaan kasvot tulosuuntaan. Matkapahoinvointihan siitä seurasi. Oli silti hauska kokemus ylittää Ruotsin ja Taskan välinen meri: juna kulki samaa pitkää siltaa pitkin kuin autotiekin, ilmeisesti sen alla.

Hostellimme

Lauri toimi kartanlukijana. Vähemmän eksymisiä.

Nyhavn

Oopperatalo​

Marmorikirkko

Gefion-suihkulähde

Pieni merenneito / Den lille havfrue

Kastellet

Pyhän Albanin kirkko

Marmorikirkko

Yhden aikaan olimme perillä Kööpenhaminassa. Tällä kertaa olimme viisaampia ja veimme saman tien tavaramme hostellille, joka sijaitsi mahdottoman kätevästi 50 metrin päässä rautatieaseman etuovista. Hostelli oli muutenkin paljon mukavampi kokemus kuin tukholmalainen kollegansa: työntekijät olivat rentoja ja mukavia, sängyt eroteltu toisistaan kunnon verhoilla ja sisustus oli hauska.

Suihkussa käynnin jälkeen lähdimme seikkailemaan kaupungille. Tivoli sijaitsi todella lähellä hostelliamme, mutta saimme vastustettua sen houkutusta. Kävelimme vilkkaimmalle ostoskadulle, jolla sijaitsi perus henkkamaukkojen lisäksi loputtomiin kalliita merkkiliikkeitä, kuten Gucci, Louis Vuitton ja Michael Kors. Lisäksi kadun varrelta löytyi myös Disney-liike ja hauska Lego-kauppa, jonne oli rakennettu upeita, suuria legopatsaita. Katosta kurkkaava lohikäärme oli oma suosikkini.

Aikamme vaelleltuamme ja pitsat syötyämme päädyimme Nyhavniin, eli satamaan. Sitä tanskalaisempaa näkyä saa hakea; värikkäitä korkeita taloja, tuulessa lepattavia lippuja ja loputon rivistä erilaisia veneitä. Merestä saimmekin idean siitä, minne suunnata seuraavaksi: Pienen merenneidon patsas oli ehdottomasti nähtävä. Merenneidon luokse olisi päässyt kätevästi turistilautalla, mutta halusimme kävellä matkan, jotta näkisimme muutenkin maisemia (ja säästäisimme rahaa! :D) Kävelymatka oli pitkä, mutta onneksi sää oli lämmin, eikä meillä ollut minnekään kiire. Matkan varrelta löytyi monia muitakin nähtävyyksiä, kuten valtava marmorikirkko, oopperatalo, Amalienborg ja 350 vuotta vanha kasarmilinnoitus, Kastellet. Viimein löytyi myös kivellä istuskeleva Pieni merenneito.

Tässä vaiheessa iltapäivä oli jo vaihtumassa illaksi, joten aloimme suunnata kohti hostellia. Matkaa merenneidolta hostellillemme oli nelisen kilometriä, mutta se eteni mukavasti rakennuksia ihaillen. Nyhavnin kohdalla pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan yhdet. Tai en tiedä voiko tuota Laurin litran 5-prosenttista pikku olusta yhdeksi laskea :D

Kaupungilla oli paljon menoa vielä yhdeksän aikaan illalla. Ihmiset kokoontuivat ravintoloihin, pörräilivät shoppailukadulla, ja ihmettelivät torilla järjestettyä Pride-tapahtumaa. Tivolikin oli auki yhteentoista asti. Itse menimme ajoissa kymmenen jälkeen nukkumaan, sillä herätys oli torstaina taas puoli seitsemältä.

Kohti seuraavaa maata!

Stochmolm...

Julkaistu 27.8.2014 23:52

 "APUA,

noi puhuu mulle!" Meidän ei tarvinnut kauaa palloilla rinkat selässä ja kartta kädessä Tukholman keskustassa, kun eräs mies jo kysyi meiltä ruotsiksi ja englanniksi tarvitsemmeko apua. Ujo suomalainenhan vallan hämmentyi tällaisesta kyselystä, eikä saanut muuta suustaan kuin "No thanks, we're fine!". Reaktioni tekee sinänsä vielä naurettavammaksi se, että olen kieltenopiskelija, joka samaisena päivänä sai kuulla päässeensä opiskelemaan sivuaineena myös ruotsia. Kommunikaation pitäisi siis sujua, periaatteessa. No, jonkunhan tuolla maailmalla täytyy vahvistaa stereotypiaa tuppisuisista suomalaisista.

Pääsimme siis viimeinkin lähtemään odotetulle, stressatulle ja jännitetylle matkallemme halki keski-Euroopan ja kohti Iso-Britanniaa. Maanantaipäivä kului nopeaa maanisen asunnonsiivouksen ja rinkkojen sisällön tarkastuksen ja uudelleentarkastuksen siivin. Illalla täytyi vain lopulta uskaltaa sulkea asunnon ovi, vaikka avaimemme oli sisällä. 

Viking Grace oli maanantailähdössä täynnä lähinnä eläkeläisiä, mutta se ei meitä haitannut. Laivalla emme tehneet juuri muuta kuin syöneet eväitämme ja juoneet pari Tax Freestä ostettua juomaa. Herätys olikin seuraavana aamuna aikaisin, sillä laiva saapui Tukholman satamaan puoli seitsemältä. Tässä vaiheessa saimme huokaista helpotuksesta: poistuminen laivalta onnistui hyvin muun väen joukossa, eikä lippuja tarkastettu millään lailla, niin kuin olimme toisaalta arvelleetkin.

Olimme siis päättäneet viettää Tukholmassa vain yhden päivän ja yhden yön, sillä sinne pääsee niin helposti käymään jatkossakin. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella pitkä ja sateinen. Ilma oli viileä ja rinkat painoivat inhottavasti olkapäitä. Emme siis heti tajunneet, että voimme viedä matkatavaramme hostelliimme, vaikka olimmekin ilmoittaneet saapumisajaksemme vasta illan. Tämän oivalluksen ja sateen laantumisen myötä loppupäivä kului mukavammin. Kiertelimme Tukhoman keskustaa, kävimme syömässä hampurilaisannokset ja ihmettelimme, miten Ruotsissa on vaan niin paljon upeampia rakennuksia.

Varaamamme hostelli ei ollut kovin kummoinen. Vaikka se olikin perussiisti, oli kokonaisilme nuhjuinen. Lisäksi jaoimme kuuden hengen dormimme neljän pitkälle yöhön seikkailevan miehen kanssa. No, kyllä siellä yhden yön nukkui. Aamulla kävimme nopeaa hakemassa evästä läheisestä Hemköpistä (Sokosta vastaava kauppa) ja suuntasimme rautatieasemalle. Luvassa oli viiden tunnin matkapahoinvointinen reissu Kööpenhaminaan.

Siitä lisää huomenna :)

KOMMENTIT

Vanessa_ (Ei varmistettu) http://myretrospectacles.wordpress.com 10.9.2014 17:57

•  
•  
• Poista

Ihana toi otsikko. :D Olin miettiny et miks sult ei oo tullu päivityksii blogiin ku olin aatellut et se ilmoittais facebookis, mut hyvä et tos on toi bloglovin.

Mun kämppis ihmettelee miks täs höhötän. :D

• VASTAA KOMMENTTIIN

Lotta-Maria Are We There Yet? 12.9.2014 00:18

•  
•  
• Poista

Heh joo, oli vähän paineita kun kirjasin ekan Interrail-matkan siihen passiin, ja Lauri sano, että nyt ei sitten kirjoitusvirheitä! Niin tietenkin kirjotin siihen sit noin :D

Ja joo, Bloglovin on tosi kätevä! :) En jaksa aina linkitellä Facebookiin, täytyy ryhdistäytyä.

• VASTAA KOMMENTTIIN