Kamalan duunipäivän Survival Kit

Sunnuntai at last! <3 Eilinen vierähti taas yksitoistatuntisen työpäivän merkeissä, joten lepopäivä kelpaa oikein hyvin! Tänään olisi luvassa vielä rento lenkki, koulujuttujen puuhailua ja rennosti ottamista. Noihin pitkiin työpäiviin on kuitenkin tuolla työpaikassa viettämäni kahden vuoden aikana ehtinyt jo ihan hyvin tottua, eikä eilinen suinkaan ollut pisimpiä työrupeamiani.

Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan jaaritella niitä näitä, vaan esitellä keinoja, millä edessä häämöttävää jäätävää työpäivää voi etukäteen helpottaa. Näillä keinoilla olen oppinut oikeastaan ihan nauttimaan pitkistä työpäivistä; onhan se näin osa-aikatyötä tekevälle opiskelijalle aika bueno, jos saa yhden kahden työpäivän aikana tehtyä koko viikon työt. Näihin asioihin kannattaa mielestäni kiinnittää huomiota, vaikkei olisikaan töissä fyysisesti raskaassa työssä, tai vaikka luvassa olisi vain yleisesti kamala/stressaava päivä. Mennäänpä siis asiaan!

• - Kevyt ja ravitseva ruoka. Ravitsemus vaikuttaa tietenkin kokonaisuudessaan hyvinvointiimme, ja mielestäni tämä yhteys tulee erityisen hyvin esille raskaina ja stressaavina aikoina. Erilaisille ihmisille sopii toki erilainen ruoka- ja eväspolitiikka, mutta itse olen huomannut, että kohdallani kevyemmät ja useammat ruokailut ovat paras taktiikka. Ravintola-alalla työskentely on todella kiireistä, eikä taukoja oikeastaan ole kuin vain hiljaisempina hetkinä. Alkuaikoina minulla oli tapana käyttää nämä hetket sitten kunnolla hyväksi, ja vetää alle kymmeneen minuuttiin kokonainen pitsa tai jättiloota makaroonilaatikkoa. En suosittele; tästä seuraa vain mieletön väsymys ja ärsyyntyneisyys. Parempi on jakaa syöminen useampaan pieneen osaan, vaikka tuntuukin, että aika ei riitä. Ruokahetken käytän syömällä vaikka monipuolisen salaatin, ja muina tankkaushetkosina syön nopsaa esimerkiksi hedelmän, myslipatukan tai jugurtin taikka ryystän smoothien. Lisäksi syön ennen töitä ison aamiaisen (/brunssin) ja illalla töiden jälkeen palauttavan iltapalan, kuten rahkaa, ruisleipää ja hedelmiä (ja ehkä vähän jäätelöä - täytyyhän sitä palkitakin itseään ;) ). Etenkin tuo ilta on aikoinaan tuottanut paljonkin vaikeuksia, kun olen mieluummin vain lösähtänyt sohvalle ja tarttunut sipsipussiin.
  Eilen nautin eväinäni maitorahkaa vadelmilla, myslillä ja hunajalla, salaatin vähän kaikella, myslipatukan ja hedelmäsalaatin. Juuri sopiva setti!

• - Nesteytys. Juo, juo ja juo vettä, aina kun on mahdollista. Harva pystyy sitä juomaan liikaa. Etenkin fyysisessä työssä nesteytys on tärkeää. Itse olen ainakin toisen ravintola-alalla työskentelevän ystäväni kanssa huomannut, että pitkä työpäivä + juomisen unohtaminen tarkoittaa aivan järkyttävää seuraavaa päivää. Olo on kuin krapulassa!
  
  - Sopiva määrä kofeiinia. Kahvi virkistää ja tuo työpäivääni kivan pikku valopilkun, mutta liioitella ei kannata. Toissa kesänä hankin töissä mielettömän kofeiiniriippuvuuden, jonka vuoksi päiväni oli aivan pilalla, jos en ehtinytkään juoda paria kuppia kahvia. Kannattaa myös enimmäkseen välttää energiajuomia, sillä pidemmän päälle niistä kertyy järkyttävät määrät sokeria ja kaikkea muuta ylimääräistä. Jos työpaikkasi on kuuma (niin kuin omani kesäisin), voi erilaisia jääkahveja ja latteja tehdä itsekin termariin tai vastaavaan. Hätäratkaisuja toimii myös esimerkiksi Valion lattejuomat (joita myydään myös litran kokoisina, vink vink!).
  
  - Huumori. Se vie pitkälle. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että työporukkani koostuu mahtavista tyypeistä, joiden kanssa saa heittää ihan kaikenlaista juttua. Samaa lähestymiskeinoa voi myös käyttää sopivissa määrin asiakkaisiin. Parempi se, kuin olla sellainen hapannaamainen terveyskeskuksen vastaajatäti (nimimerkki Katkera; olen saanut jo viisi kertaa peräkanaa aivan aliarvoista palvelua!).
  
  - Aivotyöskentely. Edelliseen liittyen, mielestäni mikä tahansa aivojen vaativa oheistoiminta auttaa selviytymään yksipuolisen fyysisestä työstä. Ehkä tämän voisi kääntää sitten toisten päin, jos työsi on enimmäkseen istumista ja tietokoneen naputtelua: pieni jumppailu ei varmasti ole pahitteeksi! Itse olen muun muassa laskenut kuinka monta pitsaa leivon a) päivässä b) tunnissa c) ennen kuin se kassalla seisova täti saa päätettyä tilauksensa, laskeskellut mielessäni ensi kuun budjettia, kertaillut tenttimateriaalia ja miettinyt ideoita kurssiesseeseen sekä suunnitellut etappeja mahtavalla palkallani kustantamaani maailmanympärireissuun (hah, in my dreams!).
  
  - Stressinhallinta ja asioiden laittaminen oikeaan mittakaavaan. Jos nyt alipalkatuista hanttihommista puhutaan, ne eivät todennäköisesti ole kaiken sen murehtimisen arvoisia. Eivätkä todennäköisesti paremmin palkatutkaan hommat. Pyri siis tekemään parhaasi, mutta älä syyttele itseäsi, jos kaikki ei suju täydellisesti. Joillekin asioille ei vain voi mitään.

Näiden lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää tietenkin myös esimerkiksi työkenkiin, ergonomiaan ja unensaantiin ennen töitä. Tiivitettynä voisi sanoa, että kun pitää kroppansa ja mielensä terveydestä huolta, pystyy kyllä painamaan uskomattoman raskaalta kuulostavienkin aikojen läpi!

Hyvää tulevaa työviikkoa siis kaikille, keep your eyes on the prize! ;)

Sugar, yes, please

Täällä ilmoittautuu yksi pahemman tason sokeriaddikti. Olin jo lapsena todella perso makealle, eikä tilanne ole juuri viisivuotiaan tasolta muuttunut. Karkki maistuu vieläkin paremmin kuin hyvin.

Viime aikoina olen kuitenkin halunnut alkaa kiinnittämään hieman enemmän huomiota sokerin syömiseeni. Kesällä häämöttävät häät ja unelma kiinteämmästä kropasta ovat toki osasyitä, mutta toisaalta on vain todella ärsyttävää olla niin koukussa johonkin asiaan. Mielestäni ei esimerkiksi kuuluisi olla ihan normaalia, että joka päivä kuluu keksejä tai karkkia, tai että työpäivä kuluu suunnitellen mitä sitä illalla napostelisikaan... Olen myös viime aikoina lukenut runsaasti artikkeleja sokerin terveyshaitoista, ja vaikken tätä kaikkea demonisointia allekirjoitakaan, on niissä myös asiaa. Ja kyllähän ne makeiset maistuu sitten paremmilta, kun niitä ei joka päivä vedä koura kaupalla.

Mistä sitten aloittaa kaltaiseni toivottoman sokerihiiren kohdalla? Itse koen, että pelkkään jyrkkään sokerin ja napostelun kieltämiseen en pysty. Siinä vain tulee niitä jäätäviä repsahduksia, kun on onnistunut päivän pari olemaan ilman. Siksi päätinkin alkaa pienestä: en enää osta juurikaan mehuja, sillä sokerin juominen lisää kokonaissokerimäärää aika valtavasti. Olen myös siirtynyt kahvinjuonnista enimmäkseen teehen, sillä sitä pystyn juomaan ilman mitään kastettavaa (kahvin juonnista pelkilteen itselleni tulee vain äklöttävä olo). Karkkia ostan nykyään korkeintaan kerran viikossa. Viimeinen on kyllä haastavin!

Napostelua en ole itseltäni kieltänyt, vaikka sitäkin yritän rajoittaa. Sen sijaan olen alkanut korvaamaan naposteltavia terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Pähkinät ja hedelmät ovat hyviä korvikkeita (niissäkin on tosin rasvaa ja sokeria, mutta rasva on hyvälaatuista, ja sokeria tasapainottaa monet hyödylliset vitamiinit ja kuitu). Maustamaton jugurtti marjoilla maistuu myös hyvin, samoin kuin mysli ja rusinat.  Lisäksi erilaiset herkkupuurot kuuluvat nykyään vakkariaamu- ja iltapaloihini. Hyviä reseptejä olen löytänyt esimerkiksi Johannan blogista.

Näin innokkaalle leipojalle sokeriton leipominen on myös uusi kiinnostava haaste. Perus banaanipannukakut on helppoja ja hyviä, mutta niihinkin kyllästyy. Siksi kaivoinkin netistä ohjeen uunissa paistettuun proteiinipannariin, joka kyllä muistuttaa enemmän torttua. Oma ohjeeni on täältä, mutta vastaavia on kiertänyt viime aikoina monissa blogeissa. Lisäproteiininkin kanssa saa olla toki tarkkana, sillä se on melko kaloripitoista, eikä useinkaan kovin tarkoituksenmukaista. Treenin jälkeen tämä torttu menee kuitenkin mainiosti, ja näin kasvissyöjänä proteiinipitoiset naposteltavat ovat kova juttu.

Toinen viime aikojen herkkulempparini on raakasuklaa, jossa on siis tavallista suklaata huomattavasti enemmän kaakaon omia ravintoaineita tallella. Kun suklaan sokerittomuuteen tottuu, maistuu vahvan kaakaoinen suklaa oikeastaan tosi hyvältä! Kovin nättejä näistä omista versioistani ei tullut, mutta maku on kohdillaan! Perusohjeen löytää mm. täältä, mutta käytännössä resepti koostuu siis vain kaakaosta ja kookosöljystä. Itse lisäsin mukaan vähän suolapähkinöitä, rusinoita, hunajaa, kaakaonibsejä ja tipan vanilja-aromia. Nam! Nappien kylkeen sopii hyvin aitoon kaakaojauheeseen tehty kaakao. Itse tykkään lisätä siihen hieman kanelia.