Toissa sunnuntaina meillä oli Laurin kanssa taas retki järkättynä, ja siihen menikin nopsasti koko päivä. Lähdimme siis yhdeksältä aamulla rautatieasemalle päämääränämme Windermeren pikku-kaupunki. Windermere kuuluu Lake Districtin alueeseen, joka on tunnettu vuoristaan (tai itse asiassa mäistään) ja vesistöistään. Suurin osa alueesta on myös kansallispuistoa.
Saavuttuamme perille siinä yhden aikaan lähdimme heti kapuamaan Orrest Head -nimiselle mäelle. Kirkkaana päivänä mäen päältä kuulemma näkee kilometrien päähän, ja näköalat ovat vuorineen ja järvineen henkeäsalpaavat. Meidän retkipäivämme oli kuitenkin tihkusateinen, ja jo kavutessamme mutaista ja liukasta mäkeä oli aika selvää, että sellaista näkyä ei olisi tiedossa. Upeaa oli joka tapauksessa: ihastelimme lehtevää brittimetsää, bongailimme hevosia ja muita eläimiä sekä ihmettelimme polun vieressä kulkevaa kiviaitaa. Kuka oikeesti on jaksanut pinota kaikki ne kivet?!
Mäen päällä meitä odotti sankka sumu, jonka vuoksi emme nähneet edes koko mäen lakea. Vähän ketutti. Istuimme kuitenkin puiston penkille syömään eväitämme ja tihrustelemaan sumuun. Eikä aikaakaan, kun sumu alkoi hälventyä pikavauhtia! Loppujen lopuksi näimme aika pitkälle: lampaiden laitumet ja maatilat, toiset mäet, järven, metsää.
Ihasteltuamme tarpeeksi lähdimme kapuamaan alas mäen toista kylkeä. Siinä vaiheessa kun polku (public path) johdatti meidät keskelle lampaiden laidunta, alkoi vähän ihmetyttää. Briteissä tämä ei ole kuulemma kuitenkaan mitenkään erikoista, ja hauskaahan se oli (vaikka lampaat tuijottivatkin aika painostavasti).
Lopulta päädyimme takaisin kaupunkiin, ja lähdimme suuntautumaan kohti rantaa. Järven rannan luona oli toinen keskusta (vai toinen kaupunki?), Bowness-on-Windermere, joka tuntui elävän lähinnä turismista: joka puolella oli kodikkaita hotelleja ja ranta oli täynnä eri yhtiöiden turistilaivoja. Järvikin oli, yllätys yllätys, täysin sumun peitossa, joten jätimme laivamatkan väliin ja kävelimme takaisin Windermereen. Matkan varrella kävimme pizzalla, ja Lauri osti pari paikallista olutta. Loppuilta menikin vain hengaillessa ja junassa matkustaessa, ja Leedsissä olimme takaisin yhdentoista aikaan illalla.
Sumusta ja tihkusta huolimatta oli kyllä mainio päivä; tulipahan nähtyä vähän aitoa Englantia! :)
// Me and Lauri had a Sunday trip again, this time to Windermere, a lovely little town in the Lake District. It was a long day (we left before 9 in the morning, and were back home at 11pm..) We climbed to this hill called Orrest Head, which is supposed to have an amazing outlook to the lake and other hills. Well, it was so foggy and rainy that we saw practically nothing when we arrived to the top. Great! Luckily the weather got a little better in no time at all, and we saw the lake, hills, and farms. We took a different path when walking down the hill, and were pretty surprised when it took us to sheep's grazing ground. Cool.
After that we checked the lake (foggy), had some pizza and local beer (yummy), and walked back to the train station. Lovely day, and we got to see some real England, haha! :)
 |
| Kyllä, se polku jatkuu tuolla lammashaassa... |
 |
| The Sheep Whisperer |
 |
| Englannissa kasvaa murattia ihan luonnossakin; niiin kivan näköistä! |
 |
| Hih, joutsen tuli vähän uhitteleen Laurille :D |
 |
| Ah, kengät tykkäs mutaisilla poluilla kävelemisestä |
 |
| Lauri maistoi pizzankin kanssa vähän paikallista olutta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti