Julkaistu 2.9.2014 00:06
KAIKKI ON SALLITTUA?
Matkamme neljäs pysäkki oli jännityksellä odottamani Amsterdam. Päätimme heti perille saapuessamme olla toistamatta Hampurin virhettä; katsoimme Google Mapsin avulla oikean ratikan ja ostimme kahden vuorokauden matkakortit. Ratikkasysteemi oli Amsterdamissa oiken toimiva ja suhteellisen helppo, mutta yhden virheen onnistuimme sen suhteen tekemään: emme yhdellä matkalla leimanneet huolellisesti toista korteistamme, kun astuimme ulos ratikasta, joten kortista tuli käyttökelvoton. Kortit tuli siis leimata aina kyytiin noustessa ja ulos astuessa. Pääsimme joka tapauksessa matkustamaan ratikalla suhteellisen kätevästi keskustan ja hostellimme väliä.
Ensimmäisenä päivänä hostellille saapuessamme meitä odotti inhottava yllätys: hostellimme näytti ulkoapäin laholta rötisköltä ja oli sisältä vielä kamalampi. Eteiskäytävä haisi kannabikselta (tämä oli sellainen haju, joka haisi kaupungilla siellä täällä; parin päivän päästä siihen jo alkoi tottua) ja huoneemme homeelta. Suihku oli aivan järkyttävässä kunnossa: lattia oli märkä ja halkeileva, suihkuverho roikkui ällöttävänä miten sattui ja katossa oli homepilkkuja. Tässä vaiheessa ilmoitin, että en todellakaan aio yöpyä varaamaamme kahta yötä siinä paikassa.
Menimme siis tavaroinemme vieressä olevan hotellin respaan, joka hoiti myös hostellin kirjautumisia. Kerroimme homeongelmasta, mutta respan työntekijä vaikutti lähinnä kiusaantuneelta ja välinpitämättömältä. Kukaan muu ei muka ollut aiemmin valittanut asiasta. Epäilen. Hän näytti meille samaisesta hostellista vielä kaksi muuta huonetta, mutta ne olivat yhtä kamalia. Tässä vaiheessa meille alkoi jo tulla selväksi, ettei respa suostuisi antamaan rahojamme takaisin. He kuitenkin ehdottivat, että yöpyisimme hotellin puolella pienestä lisämaksusta. Vaikkei hotellikaan olisi Suomen laatustandardeja täyttänyt (yläkerran juoksuttaessa vettä kuulimme ihme solinaa katostamme, joka oli kostea ja hieman homeinen sekin), otimme tarjouksen vastaan, lähinnä koska tässä vaiheessa nälkä oli niin kova, ettemme jaksaneet taistella.
Ikävän alun jälkeen Amsterdam yllätti vain positiivisesti. Kaupunki oli todella kaunis kanaaleineen ja vanhoine rakennuksineen. Ruohoa polteltiin yleisesti, mutta toisaalta juoppoja ja känniääliöitä ei näkynyt oikein missään. Kadut olivat kapeita ja tunnelmallisia, ja erilaisia pienia ravintoloita ja kahviloita oli joka käänteessä. Mielenkiintoista oli, että illalla kadunvarsiravintolat myivät paitsi peruskebabbeja, hampurilaisia ja pitsoja, myös erilaisia makeita leivonnaisia ja vohveleita. Ylipäätänsä kahvila- ja ravintolakulttuuri oli vahvaa.
Ensimmäisen päivän käytimme siis lähinnä yleiseen ihmettelyyn. Toisena päivänä kävimme iltapäivästä katsomamassa Punaisten lyhtyjen aluetta. Tämä oli kyllä jännä kokemus: parikymppiset naiset seisoivat kadunvarren rakennusten näyteikkunoissa pienissä kopeissa. Toiset keikistelivät täysillä, toiset räpläsivät älypuhelinta tai korjailivat meikkejään. Katu oli täynnä kaikenikäisiä uteliaita turisteja, mutta ilmeisesti myös vakavissaan olevia asiakkaita; näimme muutaman miehen käyvän kyselemässä hintoja. Outoa. Vielä ihmeellisempää oli, että tämä oli siis täysin laillista toimintaa: illalla (kolmantena päivänämme) kadulla kierteli poliiseja, jotka olivat lähinnä kiinnnostuneita siitä, etteivät turistit riehuneet liikaa.
Amsterdamissa oli myös, kuten odottaa sopi,valtava määrä pyöräilijöitä. Lähes joka pyörässä oli kori tavaran kuljettamista varten, ja lapsia kuljetettiin varsin yleisesti pyörän edessä kärryssä tai ohjaustankoon kiinnitetyssä istuimessa. Näimme myös pari pyöräilevää poliisia, monta järjetöntä vauhtia suhailevaa pyörätaksia sekä poljettavan baaritiskin. Pyörät lukittiin järeillä ketjuilla ja munalukoilla, mutta pyörävarkaudet olivat silti ilmeisesti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kolmantena päivänä lähdimme homehotellistamme ja suunnistimme itäsatamaan, kohti hostellia, josta olimme varanneet huoneen viimeiseksi yöksi. Hostelli sijaitsi pienessä laivassa nimeltä Vita Nova, ja sen omistaja oli maailman sympaattisin ja mukavin mies! Hän vitsaili ja ja hymyili, ruokki laivastaan sorsia ja joutsenia ja piirteli kuvia laivastaan. Huoneemme, pieni kahden hengen hytti, oli todella edullinen, ja hintaan kuului vielä omistajan valmistama monipuolinen aamiainen. Ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen!
Viimeisenä päivänä kävimme myös itsepalvelupesulassa pesemässä pyykkejä, minkä jälkeen suuntasimme Anne Frankin talolle. Tänään jono ei ollut yhtä paha kuin edellisenä päivänä, ja pääsimmekin sisään alle tunnin jonotuksen jälkeen. Talo oli säilytetty hienosti, ja seinillä oli otteita Annen päiväkirjasta. Lisäksi talossa piileskelleiden juutalaisten elämästä kerrottiin tarkasti, samoin kuin heidän kohtaloistaan. Hiljaiseksi veti.
 |
| Ekana päivänä syötiin vähän hienommin |
 |
| Uskolliset matkakengät |
 |
| Lauri uskaltautui maistamaan kaupasta bongaamaamme kummallista hollantilaista annosta, joka paljastui liha-perunamössöksi. |
 |
| Muistomerkki vainotuille homoseksuaaleille |
 |
| Anne Frankin muistomerkki |
 |
| Juustokauppoja oli tietenkin hollannissa kaikkialla. |
 |
Tokana päivänä syötiin kevyemmin, ja ostettiin vain salaatit
|
 |
| Rautatieasema. Piirun verran mahtipontisempi kuin Turussa. |
 |
| Kanaaliasuntoja |
 |
| Tähän mennessä paras majoitus,Vita Nova |
 |
| Punaisten lyhtyjen alue. |
 |
| Coffee shoppeja, eli kannabista myyviä baareja oli myös joka puolella keskustaa |
Illalla ostimme vielä hampparin ja falafelin ja istuimme kanaalin varren terassille ihmettelemään yöllistä Amsterdamia. Kaupunki oli kaiken kaikkiaan paljon monipuolisempi kokemus, kuin mitä olin aiemmin kuvitellut.
Matkailu avartaa ja silleen.
KOMMENTIT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti