Julkaistu 12.9.2014 01:42
AH, PARIS
Bruggen jälkeen seuraava pysäkkimme oli romantiikan pääkaupunki. Valitettavasti omalta osaltamme kaupunki oli myös varsin räkäinen: Lauri onnistui tässä vaiheessa nappaamaan jostain kunnon flunssan, jonka sitten muutamia päiviä myöhemmin tartutti myös minulle.
Joka tapauksessa, lähdimme junailemaan kohti Pariisia tiistaina aamupäivästä. Olimme suunnitelleet menevämme suoralla ja nopealla TGV-junalla, vaikka se olisikin maksanut aika paljon lisämaksua. Asemalla saimme kuitenkin kuulla, että kaikki päivän junat oli jo varattu täyteen, ja meidän täytyisi matkustaa usealla hitaammalla junalla, sekä yhden välimatkan bussilla. No, päästiinpähän ilmaiseksi. Matka Pariisiin kesti siis tuhottoman kauan, mikä oli sinänsä tosi sääli Laurin olotilan takia. Toisaalta oli mielenkiintoista seurata bussimatkalla, kuinka kaikkien kylttien kieli muuttui Belgiassa hiljalleen hollannista ranskaan, kun siirryimme sen eri kielialueelle.
Saavuimme Pariisiin tiistaina iltapäivällä. Lauri oli valmiiksi katsonut reitin hotellillemme, ja onnistuimme melko helposti löytämään metroaseman. Julkisten liikennevälineiden toimivuudesta Pariisi saa kyllä papukaijamerkin; metroja kulki säännöllisesti samoin kuin junia, eivätkä hinnat huimanneet päätä. Ongelmana oli, ettei perille saapuessamme koko osoitetta ollut edes olemassa. Tien nimi oli oikea, mutta numeroa tai hotellia ei löytynyt mistään. Kysyimme apua muutamalta paikalliselta, jotka olivat yhtä äimänä, kunnes tajusivat, ettei hotellimme sijainnutkaan Pariisissa, vaan samannimisellä tiellä sen esikaupunkialueella Clamartissa. Jes. Koska väsymys alkoi jo painaa, päätimme jättää metroilla säätämisen väliin ja mennä suosiolla taksilla.
Hotelli oli onneksi ihan siisti ja mukava, ja seuraavana päivänä pääsimme sieltäkin ihan kätevästi junalla Pariisin keskustaan. Suuntasimme ensimmäiseksi Eiffel-tornille, joka oli todella upeaa nähdä ihan oikeasti! Tornin edusta oli täynnä valokuvia ottavia turisteja ja tietenkin hujareita, kerjäläisiä ja rihkamanmyyjiä. Torniin olisi päässyt kiipeämään melko halvalla, mutta tässä vaiheessa Laurin korkeanpaikankammo sanoi "Nooooup!", joten jätimme kapuamisen väliin. Seuraavaksi kävimme syömässä, mikä olikin hankalampi homma: pikaruokapaikkoja oli tosi harvassa, mutta kalliita ja hienoja katuravintoiloita löyty joka kulmasta. Lopulta päädyimmekin juuri tällaiseen, emmekä olleet kovin vaikuttuneita. Pariisi saattaa olla gastronomian keskus, mutta meidän mielestämme kylmä perunasalaatti ei vain ollut hintansa arvoinen.
Loppupäivän pyörimme ympäri kaupunkia, ja kävimme Notre-Damen kirkossa. Upeahan se oli, kellonsoittajaa ei näkynyt. Ostimme myös katukauppiaalta lukon, jonka klipsautimme kiinni Louvren edustan siltaan, Pont des Artsiin, tuhansien muiden rakkauslukkojen joukkoon. Avaimen heitimme Seineen. Myohemmin iltapäivällä ostimme hieman herkkuja ja istuskelimme Louvren edustan puistoon katselemaan ihmisten touhuja. Sää suosi meitä koko päivän, siinäkin määrin, että Lauri onnistui polttamaan niskansa.
Toisen ja viimeisen kokonaisen päivämme käytimme ihmettelemällä yhtä Pariisin tärkeimmistä ostoskaduista, Champs-Élysées:tä. Olihan noita kauppoja. Erityisen vaikutuksen teki Louis Vuittonin kauppa, jonka ovella oli portsari vahtimassa, ettei sisään tullut liikaa meitä köyhiä kerralla :D Kallein tuote, jonka bongasimme liikkeestä oli pieni punainen laukku, joka maksoi 250 000 euroa. Lauri ei suostunut ostamaan sitä mulle.
Kadulla oli myös monen automerkin edustusliike, joissa oli esillä vain muutama auto kussakin, mutta ne muutamat olivat formula-, LeMans- ja luksusautoja. Laurillekin riitti siis katseltavaa. Kävimme myös ihailemassa kadun päässä olevaa Riemukaarta, ja sinne Laurikin uskalsi kiivetä. Kaaren huipulta oli hienot näkyvät, sillä se sijaitsi aivan Pariisin keskellä, pisteessä, josta lähti kuusi tietä tasaisin välein eri suuntiin.
Pariisi oli kaiken kaikkiaan upea kokemus jo ihan siitä syystä, että siitä oli kuullut niin paljon etukäteen. Seuraavalle kerrallekin jäi tonneittain nähtävää: Versailles:een palatsi olisi pakko nähdä, samoin Mona Lisa ja Disneyland. Tämäkin etappi sujui yllättävän hyvin, vaikkeivat ranskalaiset puhuneet englantia juuri sanaakaan, ja me osasimme juuri ja juuri sanoa 'Bonjour' ja Merci'.
TÄNNE PALATAAN VIELÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti